I was given an opportunity to write to someone else's blog - Ville challenged me to write about personal professional "agony" regarding trying to start new businesses. Since Ville's blog is widely read and commented unlike my own, it force me to think about my motives for blogging. This blog really just exists to support my memory and it works well, surprisingly well. Some theoretical social pressure (I don't want to have a ghost blog) keeps me documenting my more or less random thoughts and experiences. Writing to another blog which is actually read is a totally different thing. Why would I do it? For begging attention? For marketing myself as an OK expert? I could not think one really good reason to write but "Why not?" won :)
Writing itself turned out to be be good thinking process. Reading comments and writing replies turned out to lead further into thinking. Nice. Thanks Ville!
Original story here:
http://www.villetolvanen.com/2013/04/14/tuomo-sihvola-tappajan-vaistot-ilman-tappajan-sielua/
And the text to to be stored: "Killer's instinct with killer's soul."
Voisimmeko kompata toisiamme?
Tapasin Villen ja vaihdoimme kuulumisia. Keskustelut olivat ns. elossa, maailmaa syleileviä ja mukavasti vähän sieluakin tutkailevia. Eli siis innostavia kuten Villen kanssa aina. Kuitenkin lopuksi ilmaan jäi Villen toteamus: “Tuomo, kirjoita tuska ulos. Jos et kirjoita, minä kirjoitan sinusta. OK ilman nimeä mutta kuitenkin.”. Vaihtoehtoina ovat nyt siis joko kirjoittaa itse tai se, että Ville kirjoittaa jotain kohta viisikymppisen diplomi-insinöörin tuskan todellisista taustoista. “Turvallisuussyistä” valitsen ensimmäisen, koska uskon pystyväni uuttamaan tuskasta mielestäni pari ihan relevanttia kysymystä. Nämä lopuksi, mutta ensin tuska pois ja taustaksi kuten Ville kehotti.
Olemme viimeisen vuoden rakentaneet ja koestaneet kolmen hengen porukalla mainonnan tarvelähtöiseksi kääntävää, harrastuksiin keskittyvää sisältöpalvelua, jonka kauniina ajatuksena on tukea erityisesti kivijalan kauppojen markkinointia verkossa. “Kolmen hengen porukalla. Just.” kuluu tänne asti viitsineiden päässä. Haastettahan tuossa olisi ollut ns. riittävästi hieman isommallekin yritykselle, mutta sydän nyt vaan sanoi, että yritetään nyt. Ei lähtenyt. Aiemmin olen ollut yrittämässä kahden hengen voimin saada alkuun vanhusten, yksin työskentelijöiden ja luonnossa yksin liikkujien paikkatiedon lähettävän hälytysrannekkeen kehittämistä. Novelty ja markkina sille tunnustettiin, mutta ns. instanssien rahat olivat jo kiinni vanhan lähestymistavan iteraatioissa. Nyt sen kaltaisen tuotteen näköjään juuri toi markkinoille The Civil Rights Defenders (CRD) -ryhmä – keskeinen oivallus siitä miten vältetään turha akun virran syöminen on sama.
Tämän tiedän kuulostavan todella pollevalta, mutta nykyisen Androidin kaikin puolin aika lailla yksi yhteen kaltainen käyttökokemus ja -liittymä ideoitiin neljän hengen tiimillä vuonna 2005 WidSets nimisessä mobiili-palvelussa. Markkinoille palvelu saatiin aivan loistavalla laajennetulla tiimillä Java sovelluksena kaikille puhelimille. Palvelusta olisi tullut suoraan myös melkoisen etulinjan mobiilikäyttöliittymä applikaatioineen, applikaatiokauppoineen ja push notifikaatioineen. Suht’ merkittävästä käyttäjäkunnasta huolimatta Nokialla ei ollut tarvetta (tilaa) palvelulle eikä myöskään nälkää hakea silloin mahtavan Nokian S60:n tilalle mitään.
Tunnustan julkisesti jomotuksen olevan edelleen niin paha, että on pakko todeta jääneensä jossain määrin menneeseen kiinni. Suurin piirtein samaisella pienellä ydinjoukolla työstimme ennen WidSetsiä älypuhelimen kaveriksi iPODin “tappajaa”. Ei tullut konseptista tappajaa mutta kuollut kyllä, viime metreillä. Aiheesta eli ei jomota erityisesti ja monenlaista oppia tuli roppakaupalla. 2008 yritimme kaverin kanssa aloittaa klassisen musiikin pelastamisen Internetissä nykyisestä (anteeksi) kevyen musiikin ehdoilla tehdystä kaaoksesta. Laajasti esiteltiin ideaa ja keskusteltiin sekä todettiin se tarpeelliseksi kaikkien mielestä. Mutta ei se sitten ollut kenellekään riittävän tarpeellinen. Paitsi edelleen klassisen musiikin kuuntelijoille – siinä muuten olisi edelleenkin niin makoisa hedelmä poimittavaksi. Ja juu, olisi siinä markkina – maksukykyisiä ja oikeasti maksuhaluisia ihmisiä, jotka olisivat valmiita mm. ostamaan samat kappaleet moneen kertaan eri esityksinä jos vaan löytäisivät niitä ja ovat valmiita kuuntelemaan kappaleet livenä muidenkin kuin alkuperäisesittäjien versioina. Selvästi kova jomotus päällä tästä.
Tuskat summaten totean, että aika paljon erilaisia ideoita on tullut yritettyä ja aina epäonnistuttua. Syy on ollut ilman muuta omissa puutteissa ja väärissä tavoissa toimia sekä ajoituksessa. Ja ei voi muuta kuin vain todeta kaiken evidenssin osoittavan, että en ole ajatuksen jonkin asteisesta lentämisestä ja kokemuksestani huolimatta oikea ihminen yrittämään. Tämä on tuskallista myöntää.
Erittäin hyvä ystäväni, ympäri maailmaa töissä kiertänyt, mielestäni vähintäänkin vahvasti nerahtava Väisäsen Pasi totesi ongelman olevan siinä, että meissä molemmissa on annos tappajan vaistoa muttei tappajan sielua. Ostan tämän ajatuksen. Itse asiassa tunnen ison nivaskan kavereita, jotka niputtaisin samaan luokitukseen. Osuvia oivalluksia ja ideoita piisaa, esiintyäkin ja myydäkin osataan, mutta se kyky sekä halu “tappaa” puuttuu. Me tarvitsisimme mukaan niitä “tappajia” jotka vievät homman muodossa tai toisessa läpi ulkopuolisen epäuskon suon.
Nyt niitä kysymyksiä…
Onko niin, että pienen kokomme ja kansanluonteemme takia juuri meillä Suomessa ideoitten ja niiden läpi runnomiseen tarvittavien “tappajan sieluisten” suhdeluku ei ole kohdallaan? Jos näin, niin voisimmeko pärjätä paremmin uuden keksimisen ja tuotteistamisen markkinoilla, jos etsisimme myös aidosti uudenlaisia tapoja toimia uuden liiketoiminnan etsimisen alkuvaiheissa, emmekä pelkästään kopioisi toimintamallia muualta? Voisimmeko saada kilpailuetua, jos myös monenlaista kokeneille mutta “nimettömille” tekijöille olisi olemassa yrittämisen ilmasto, missä et lähtökohtaisesti ole DOA liiketoiminta-ideoitten kanssa?
(Isossa) Maailmassa itse ideoilla todellakin on arvoa, näin uskon. Maassa, jossa uskon olevan liian vähän “tappajan sieluisia” ja kauniisti sanoen tietynlainen ilmapiiri suhteessa ideoihin, “pelkkä tiimi ratkaisee – ideoilla ei ole mitään väliä“-messu rasittaa, ei rakenna. “Ihan hyvä idea mutta onko teillä todisteita, että pystytte eksekuuttaamaan?”-messu on ymmärrettävä, mutta ei rakentava.
Tehdään yhdessä enemmän toisiamme kompaten ja vähemmän kampaten kiinnostavia juttuja eteenpäin,
Tuomo
ps. Samsung rekrytoi parhaillaan Suomeen seuraavasti: “The main purpose of the Outsourcing function is to identify and recommend new innovations for next generation mobile phones and tablets. The key function of the role is to ensure that Samsung Mobile secures innovative new mobile technologies from Europe prior to its competitors.” Niin, kai se “tappajan sielu” voi olla yrityskin? Mutta kun sitä vaan jostain itsesuojeluvaisto syistä haluaisi, että sitä innovaatiota oikeasti skautattaisiin tänne prior to foreign competitors…
